Kokoomusnaisten Lummi: Ei liikuta tyttöjä?

Tytöt liikkuvat vähemmän kuin pojat. Se on kiistaton tosiasia ja näkyy lukuisissa tutkimuksissa. Asiaa voi tarkastella historian kautta. Vanhastaan urheilua ja liikuntaa on pidetty miesten ja poikien asiana. Esimerkiksi olympialaiset olivat antiikin Kreikan tapa liikuttaa poikia ja miehiä kisailemaan ja vilvoittelemaan keskenään.

Vielä nykyään poikien ja miesten liikuntaa tuetaan enemmän verovaroin. Niitä harrastuksia, joissa pojat ovat selkeänä enemmistönä, kuten palloilulajit ja jääkiekko, tuetaan paljon enemmän julkisin varoin kuin tyttöjen suosimia lajeja kuten tanssia, voimistelua, taitoluistelua ja ratsastusta. Jälkimmäiset lajit saavat vain hippusia siitä tuesta, jota poikien suosimat lajit saavat. Poikien ja miesten suosimia lajeja pidetään standardeina liikunnalle. Jos ja kun niiden parissa tytöt ovat vähemmistönä, arvostellaan ja kysytään miksi tytöt eivät harrasta lajeja. Harvassa suomalaisessa kunnassa ratsastus-, tanssi- tai kuntosaliurheilu on rahoitettu yhteisin verovaroin. Sen sijaan jääkiekko- ja jääpallohallit ovat kunnissa peruspalveluja kuntalaisille.

Voisimme ottaa mallia esimerkiksi Ruotsin Haaparannasta, jossa tyttöjen suosimia lajeja ja sitä kautta tyttöjen liikuntaa on alettu korostaa kunnan toiminnassa. Tukemista toteutetaan antamalla tyttöjen parissa suosituille harrastuksille aikaisempia iltavuoroja ja jakamalle mm. aikuisten miesten seura-aikoja myöhemmille iltavuoroille. Seuroja tuetaan lisäksi panostamalla suuremmalla summalla tyttöjen osallistumista liikunnalliseen järjestötoimintaan. Tämä ei ole pois poikien osallistamisesta vaan lisää kokonaisliikunnan määrää. Tytöt ja pojat pitää saada samalle tasolle liikunnan harrastamisessa, sillä näin lisätään nuorten liikuntaa kokonaisuudessaan.

Helsingin kouluissa on menossa kokeilu, jossa liikunnanopettajat ja kunnan kouluterveydenhoitajat tekevät yhteistyötä valitsemalla nuorista koululaisista ne, jotka ovat syrjäytymässä liikunnasta ja oman hyvinvoinnin edistämisestä. On tärkeää löytää moniammatillisesti koululaisista ne nuoret, jotka hyötyvät eniten ohjauksesta liikunnan pariin. Helsingistä on saatu hyviä kokemuksia ja käytäntöjä tämän toiminnan kehittämiselle. Toiminta muistuttaa personal trainer -toimintaa, jossa jokaiselle räätälöidään oma ohjelma. Tukitoiminta säästää pitkällä tähtäyksellä yhteisiä verovaroja inhimillistä puolta unohtamatta.

Jokaisessa kunnassa löytyy varmasti koulujen monitoimi- ja liikuntasaleja, jotka ovat vajaakäytössä iltaisin ja viikonloppuisin. Niihin voidaan moniammatillisesti perustaa esimerkiksi punttisalitoimintaa, joka on erityisesti tytöille suosittu liikuntamuoto ja joka tulee kalliiksi nuorille, jotka joutuvat kunnan palvelun puutteessa turvautumaan yksityiseen palveluun. Vähävaraisten vanhempien jälkikasvulla ei ole valinnanvaraa, jos kunnan tarjoamaa mieleistä liikuntapalvelua ei ole tarjottavana.

Raija Lummi
Kirjoittaja on Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen ja torniolainen kuntapäättäjä.