Kristiina Hämäläinen: Laadukas saattohoito on perusoikeus

Vaalikentillä minulta on yllättävänkin usein kyselty kantojani saattohoitoon ja eutanasiaan. Aihe ei ole helpoimpia, eikä ainakaan mediaseksikäs, mutta monelle äärettömän henkilökohtainen, tärkeä, joillekin ajankohtainenkin. Haluan siksi nostaa asian puheeksi ja valottaa omia kantojani asiaan.

Monille kuoleminen ja kuolema ovat yhä tabuja. Kuolemaa tai kuolevaa pelätään tai aihe koetaan ahdistavaksi. Usein ne tulevat tutuiksi vasta omakohtaisina kokemuksia lähipiirin tapahtumien tai työn kautta välttämättöminä osina elämän kokonaisuutta. Aihe ei ole helppo, mutta aiheellinen pohdinnan paikka, joka jokaiselle tulee vastaan elämässä - enemmin tai myöhemmin.

Valtaosa meistä kuolee jossain hoitolaitoksessa vaikka monen tahtona olisi nimenomaan olla kotonaan viimeiset hetket. Tämä luo haasteita niin omaisille kuin ammattilaisillekin. Väestön ikääntyessä tämä mahdollisuus olisi suotava ja turvattava inhimillisyyden ja ihmisarvon nimissä.  Kunnollinen kotisairaanhoito, omaisten tuki, nykyteknologia ja kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin ohjaus mahdollistaisi tämän. Tässä olisi, erityisesti huoltosuhteen kuormittuessa, myös yksityisillä toimijoilla paljon annettavaa. Julkisen terveydenhuollon resurssit eivät tule jatkossakaan takaamaan laadukasta saattohoitoa kaikille. Arvokas ja kivuton kuolema on kuitenkin jokaisen perusoikeus.

Olen nähnyt ja saattanut urani aikana useita ihmisiä viimeiselle matkalle. Se on joka kerta pysäyttävä hetki, oli kyseessä sitten nuori tai vanha ihminen. Kokemus tekee nöyräksi elämälle ja sen ainutkertaisuudelle. Oli sitten kyseessä läheinen tai vieras. Toisille kuolema on helpotus, toisille elämän pysäyttävä kriisi.

Maamme lisääntyvä vanhusväestö tulee tarvitsemaan runsaasti saattohoitoon koulutettua henkilökuntaa. Samoin tarvitaan tiloja ja resursseja. Saattohoidon tarjoaminen laadukkaana ja ammattitaitoisena on erittäin tärkeää niin saattohoidettavalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin, jotta he selviytyisivät omaisensa poismenosta. Kyseessä on ainutkertainen työ, jonka jäljen omaiset muistavat koko lopunikänsä. Saattohoito vaatii erityistä asiantuntemusta ja ihmiskatsomusta. Saattohoito on paitsi lääkkeellistä lievitystä, myös henkisen tuen antamista. Se on potilaan toiveiden kuuntelemista, surutyössä auttamista ja rinnalla kulkemista.

Saattohoidon rinnalla on keskusteltu ihmisen oikeudesta eutanasiaan. Tämä kysymys on noussut esiin myös vaalikentillä.  Eutanasian ETENE (valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) määrittelee tarkoituksellisena, aktiivisena toimena ihmisen elämän lopettamiseksi, kun taas saattohoitona ymmärretään parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen perheensä tukemista ja turvallisuutta. Ne ovat siis kaksi täysin eri asiaa.

Eutanasiasta ei ole kyetty muodostamaan Suomessa valtakunnan tasolla mitään selvää linjanvetoa. Eutanasiakeskustelussa liikutaan vahvasti ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden ja eettisyyden piirissä, ihmiselämän peruskysymysten äärellä. Eutanasia liittyy myös läheisesti lääkäreitä koskevan ammattivalan ja heidän oman eettisen ohjeistuksensa ympärille. Useat ihmisoikeusjulistukset painottavat, että jokaisella ihmisellä on oma ihmisarvonsa ja oikeutensa itseensä. Onko oikein kunnioittaa tätä myös elämän loppuvaiheella?

Asia on paljon hankalampi, kun kyseessä on oma omainen. Irtipäästäminen, luovuttaminen ja toisen tahdon kunnioittaminen on tällöin usein paljon vaikeampaa. Erityisesti näin on silloin, kun tunteet sotkevat päätöksentekoa. Lääkärit painiskelevat tällaisten kysymysten kanssa lähes päivittäin. Milloin luovutaan turhista hoidoista tai lopetetaan elvyttäminen? Milloin on aika antaa mennä? Ja milloin taas yrittää uudelleen?

Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan Jumala päättää elämämme pituudesta. Eutanasia on siten myös uskonnollinen kysymys, samoin kuin kulttuurinenkin. ETENEN kannanotto jättää eutanasiassa jalan oven väliin raottamalla sen mahdollista osittaista hyväksymistä tulevaisuudessa. Keskustelulle on siis tulossa jatkoa. Vaikka yksimieliseen lopputulokseen ei ikinä päästäisi, on kaikenlainen keskustelu hyvästä. Se samalla nostaa keskusteluun, millaista on hyvä saattohoito.

Saattohoito on hoitotyön osa-alue, johon vaikuttaminen on jo paljon helpompaa ja siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Sen tulee olla laadukasta ja ihmistä arvostavaa loppuun asti. ETENEN kannanoton mukaan hyvä saattohoito tulee turvata jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä minun sairaanhoitajana on vaikea olla eriävää mieltä. On jokaisen oikeus saada laadukasta saattohoitoa silloin kun aika on.

Kristiina Hämäläinen
sairaanhoitaja YAMK
www.kristiinahamalainen.fi

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Hämeen vaalipiirissä.