Myötä- ja vastamäessä – vanhetessa mäki jyrkkenee

Sanotaan, että on kolmenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat omaishoitajia, niitä, joista tulee omaishoitajia ja niitä, jotka ovat omaishoidettavia. Suomessa väki ikääntyy vauhdilla. Vanhusväestö lisääntyy ja sitä kautta myös huonompikuntoisten määrä kasvaa. Samaan aikaan yhä useampi seniori hoitaa puolisoaan kotona. Myötä- ja vastamäessä. Se on luvattu ja se pitää.

Omaishoitosopimuksen tehneet saavat omaishoidontukea. Heinäkuussa 2016 tulleen lain mukaan omaishoitosopimuksen tehnyt saa 2-3 vrk kuussa vapaata.  Näin ei käytännössä tapahdu. Hoidettavan hoito on järjestettävä sille ajalle, joko kotona tai intervallihoidossa. Hoidettava ei aina halua lähteä kotoa pois ja omainen ei ”raski” puolisoaan tai omaistaan minnekään viedä ja siksi omaishoitajat sinnittelevät ja väsyvät. Siksi kotona annettavaa hoitoapua on lisättävä kunnissa. Systeemiä on kehitettävä.

Yksi laitospaikka maksaa esimerkiksi kotikaupungissani Torniossa kaupungille noin 70 000 euroa vuodessa, mutta kotona hoidettu henkilö maksaa vain noin 17 000 euroa vuodessa. Omaishoitoa tulee kehittää kunnallisella tasolla sekä taloudellisista että inhimillisistä syistä. Laitospaikoista pyritään pois. Se onkin ihmiselle luonnollista ja kannatettavaa. Mitalin toinen puoli on kuitenkin se, että puoliso vanhenee ja väsyy samaan tahtiin.

Omaishoitaja on omaishoidon erikoisasiantuntija. Kunnan tulee auttaa jaksamista järjestämällä virkistymismahdollisuuksia, intervallipaikkoja, mutta myös kohtaamis- ja infotilaisuuksia, joissa omaishoitaja voi kertoa tuntemuksiaan ja antaa kehittämisehdotuksia omaishoidon kehittämiselle. Omaishoitajan ammattitaitoa on kunnioitettava. Usein keskustelukin ja vaikuttamisen kokemus auttavat jaksamaan arjessa. Kolmas sektori on tärkein linkki omaishoidossa. Sen tulee saada kunnan ja kunnon tuki toiminnalle!

Kolmas sektori ei riitä, vaan myös valtion on tultava enemmän vastaan asiassa. Omaishoitajien pyynnöt ovat hyvin konkreettisia ja edullisia, esimerkiksi hoidettavan apuvälineiden verovähennys, jonka ansiosta omaishoidettavien itsemääräämisoikeus kasvaa ja hoitaja pääsee hetkeksi irtaantumaan kotoa. Omaishoitajalta puuttuu usein tieto omista oikeuksistaan, joten ”jonkun” on annettava tarvittava tieto oikeuksista. Suomalainen ”tiedon pihtaamiskulttuuri”  on laitettava romukoppaan, Ei ole paluutta entiseen, jolloin eri sukupolvet asuivat samassa pihapiirissä toisiaan auttaen.

Ikä-ihmiset myös ostavat palveluita ja tuovat elannon monen yrittäjänkin päytään. He miehittävät kansalaisopistojen kerhot ja kulttuuririennot, täyttävät konsertit ja tapahtumat. Vanhukset toimivat myös itse vapaaehtoistyössä, huolehtivat siinä sivussa omasta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Kunta ja koko yhteisö siis hyötyy siitä, että omaishoitaja jaksaa. Vanhusväki tuo myös elinvoimaa kuntiin!

Jos emme ennakoi ihmisten ikääntymisestä koituvaa haastetta ja keskity pureutumaan ennakoivasti omaishoitoon, edessämme on hoitopommi, joka voi räjähtää käsiin. Kuka hoitaa, jos omaishoitaja ei jaksa?

Raija Lummi
Lapin Kokoomusnaisten puheenjohtaja