Satu Ylisiurua-Hemminki: Pelkäämmekö tiedon hyödyntämistä sote-palveluissa?
Eduskuntavaalit lähestyvät. Paljon puhetta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, sekä siitä miten sote-uudistus korjataan. On myös havahduttu siihen, että meillä 20 % väestöstä käyttää 80-90 % palveluista. Palveluketjut, tiedolla johtaminen ja ennakoiva terveydenhuolto ovat keskeisiä tällä hetkellä. Valtakunnallisesti keskustellaan myös tiedolla johtamisen hyödyntämisestä sote-palveluiden kehittämisessä ja tuottamisessa. Miksi meillä ei kuitenkaan tosiasiallisesti täysimääräisesti hyödynnetä data-analyytikkaa, koneoppimista ja robotiikkaa? Vastaus on, että koska lainsäädäntö estää. Hyvinvointialueet rakentavat kilvan tietoaltaita, mutta mihin niitä oikeasti voidaan hyödyntää nykyisen lainsäädännön puitteissa ja onko kuitenkin niin, että pelkäämme data-analytiikkaa, koneoppimista ja robotiikkaa?
Meillä kerätään laajasti tietoa, mutta valitettavasti tietoa ei meillä toistaiseksi ole konkreettisesti päästy hyödyntämään niin, että palvelujärjestelmän palvelut olisivat ennaltaehkäisevämpiä, palvelutarpeen mukaisesti kohdennettuja, palveluiden saatavuutta tai laatua parantavia. Eri viranomaiset ovat omissa kannanotoissaan tunnistaneet tiedolla johtamisen, keinoälyn, analytiikan ja robotiikan tarpeellisuuden ja mahdollisuudet sekä lainsäädäntöön pakollisesti tarvittavat muutokset.
Puutteet teknologian hyödyntämiseen liittyen lainsäädännössä tiivistyivät viime syksynä annettuihin kahteen tietosuojavaltuutetun päätökseen (6482/186/2022 ja 3895/83/2022), jotka koskivat tietoon perustuvien preventiivisten palveluiden kehittämisestä terveydenhuoltoon. Molemmissa tapauksiin annetuissa ratkaisuissa todettiin ja tunnistettiin keinoälyn/koneellisen päätöksenteon tuen mahdollisuudet ja tarpeellisuus, mutta samalla päätöksissä toimijoita on moitittu ja todettu tämänkaltainen toiminta lainsäädännön vastaiseksi. Molemmissa esimerkeissä taustalla on sote-asiakkaan (potilas) antama suostumus tämän tyyppisten tietojen käsittelyyn.
Ensimmäisessä tapauksessa oli kysymyksessä laajaan väestöaineistoon ja käypähoitosuosituksiin perustuen luoda profilointi hoitotasapainosta, jota vasten peilataan kunkin yksilöllisen asiakkaan tilannetta. Mikäli tämä caregap-palvelu löytäisi viitteitä siitä, että yksilön hoitotasapainossa olisi ongelmia, nostaisi se asian edelleen terveydenhuollon ammattilaisen tarkasteltavaksi. Toisessa tapauksessa kyse oli laajemman riskiarvion tekemisestä laajan populaation tiedoista mallinnettua perustilannetta vasten. Mikäli jonkun asiakkaan tapauksessa huomattaisiin riski-indikaatioita, tilanne saatettaisiin terveydenhuollon ammattilaisen arvioitavaksi.
Ongelmaa voisi pelkistää ja yksinkertaistaa seuraavasti; Haluaisitko, että robotiikkaa hyödyntämällä käytäisiin nopeasti näytteitä etukäteen määriteltyjen periaatteiden mukaan läpi, niin että oma näytteesi olisi joukossa vai valitsisitko tilanteen, jossa näytteitä ei lainkaan käydä läpi tai ne käydään huomattavalla viiveellä, jolloin aiheutuu riski sairauden etenemisestä ja hoidon viivästymisestä. Mikäli jotain poikkeavaa ilmenisi, ammattilainen ottaisi asian selvitykseen ja pääsisit tarkempiin tutkimuksiin. Tällä tavoin kyettäisiin käymään läpi nopeasti laajoja näytemääriä. Vaikka vastaisit kyllä, ei tämä ole mahdollista, vaan ammattilaisten (luonnolliset henkilöt) tulisi käydä läpi koko näytemassa. Meillä ei kuitenkaan yhteiskunnassa ole tähän millään lailla realistisia resursseja, vaan hoitohenkilökunta pitäisi voida käyttää varsinaiseen hoitotyöhön. Sitä paitsi aivan perustellusti voidaan esittää kysymys siitä, kumpi on tarkempi mekaanisten analyysien ja raja-arvojen tarkistamisessa ihminen vai robotti? Onko meillä varaa jättää hyödyntämättä se potentiaali, mikä oikea aikaisessa hoidossa tiedon hyödyntämisessä on teknologian kautta mahdollista saada? Pelkäämmekö teknologiaa niin paljon, että mieluummin otamme riskin hoidon viivästymisestä?
Tietosuojavaltuutetun tulkinta on tulevaisuuden palveluiden kehittämisen kannalta erittäin haastava. Ongelmaksi nousee kysymys suostumusperustasta (joka näissä tapauksissa oli kunnossa). Keskeiseksi teemaksi tietosuojavaltuutetun toimistossa nousi tietojen käsittelyn liittyvän oikeusperustan kirjoittaminen lainsäädäntöön. Suostumus ei ole riittävä, eikä takaa yhdenvertaisia palveluja kansalaisille. Tällä hetkellä voimassa oleva erityislainsäädäntö ei kuitenkaan ota huomioon digitalisaation mahdollisuuksia esimerkiksi ennaltaehkäisevissä seulontapalveluissa. EU:n tietosuoja-asetuksen artikla 22 antaa kansallisen lainsäädäntövallan tällaisen lainsäädännön luomiseksi. Lainsäädännön puute alkaa näkyä myös teknologiaan perustuvien palvelujen kehittämisessä, koska julkisella rahoituksella ei voida kehittää palveluja, jotka olisivat lainsäädännön vastaisia.
Lainsäädäntö on eduskunnan käsissä ja tähän on mahdollista tehdä merkittäviä muutoksia, joilla on konkreettisia vaikutuksia suomalaiseen terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin. Tämä olisi keino kohdentaa resursseja oikein ja saada ihmiset ajoissa jonoista hoitoon.
