Hyvinvointiyhteiskunnan ydin on ihminen. Palveluiden on oltava helposti saatavilla ja joustavasti sovitettavissa yksilöllisiin tarpeisiin – riippumatta siitä, onko kyseessä nuori tai iäkäs henkilö. Oleellista ei ole, kuka palvelun tuottaa, vaan se, että apu saadaan oikea-aikaisesti ja ilman tarpeetonta byrokratiaa. Pitkittyneet jonotusajat voivat heikentää ihmisten hyvinvointia ja kasvattaa ongelmien vakavuutta. Siksi palveluiden tehokas järjestäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Julkinen sektori ei yksin riitä turvaamaan riittävää palvelutasoa, vaan rinnalle tarvitaan yrityksiä, yrittäjiä ja järjestöjä. Monituottajamalli mahdollistaa palveluiden monipuolistamisen, lisää kilpailua ja kannustaa palveluntarjoajia kehittämään toimintaansa. Tämä parantaa palvelujen laatua, lisää joustavuutta ja auttaa hallitsemaan kustannuksia. Hyvinvointiyhteiskunta ei synny yksinomaan julkisen sektorin varassa, vaan se rakentuu eri toimijoiden yhteistyönä.
Monituottajuuden vahvistaminen edellyttää muun muassa palvelusetelien käytön laajentamista. Jotta palvelusetelit olisivat aidosti käyttökelpoinen vaihtoehto asiakkaille, niiden arvon on vastattava todellisia kustannuksia. Näin varmistetaan, että asiakkailla on todellinen valinnanvapaus ilman kohtuuttomia omavastuuosuuksia.
Samalla on tärkeää, että palvelusetelijärjestelmä toimii sujuvasti ja hallinnollinen taakka pysyy kohtuullisena sekä asiakkaille että palveluntarjoajille. Palveluntuottajien tulee voida tarjota laadukasta ja vaikuttavaa palvelua ilman tarpeetonta byrokratiaa tai epätarkoituksenmukaisia rajoituksia. Lisäksi asiakkaiden on saatava riittävästi neuvontaa ja ohjausta, jotta he voivat hyödyntää palveluseteliä tehokkaasti. Valinnanvapaus toteutuu vain, jos tarjolla on riittävästi palveluntarjoajia.
Kun yksityisten ja kolmannen sektorin palveluita hyödynnetään strategisesti ja hankintaosaaminen on kunnossa, hyvinvointialueet voivat saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä ilman, että laatu kärsii. Päätöksenteon tueksi tarvitaan läpinäkyvää ja ajantasaista tietoa eri palveluiden yksikkökustannuksista. Systemaattinen tiedonkeruu mahdollistaa kustannuslaskennan ja vertailun eri palveluntuottajien välillä. Pelkkä hinta ei kuitenkaan saa olla ainoa ratkaiseva tekijä – myös palvelun laatu ja vaikuttavuus on otettava huomioon. Todelliset säästöt syntyvät vain, kun palvelut ovat sekä kustannustehokkaita että vaikuttavia.
Hyvinvointiyhteiskunta rakennetaan yhdessä – ihminen keskiössä.
Christa Carpelan ja Jutta Hartikainen