03.12.2024
Epätietoisuus, pelko, velvollisuus, väsymys, riittämättömyys, ilottomuus. Nämä tunteet seikkailevat omaishoitajan elämässä lupaa kysymättä. Ei mitään kysymyksiä koska ei ole mitään vastauksia, ei ole arvailuja, eikä ratkaisuja paitsi lopullinen. On vain tämä hetki ja huolien mustat pilvet roikkuvat mielessä.
Omaishoitajaksi aletaan usein huomaamatta, kun puhutaan ikäihmisten omaishoidosta. Pitkä yhteinen elontaival, kiintymys ja rakkaus usein ovat tunteita jotka tekevät omaishoitajuudesta velvollisuuden. Tulee diagnoosi, aluksi sen kanssa pärjätään ja elämä liukuu raiteillaan. Hoidettavan tila heikkenee, sairaus etenee. Päivät muuttuvat rutiininomaisiksi sekä päivä päivältä haastavammiksi. Ystävät ja tutut kaikkoavat ympäriltä koska omaishoitajalla ei ole aikaa eikä jaksamista pitää yhteyttä. Työtä on 24/7, joskus kun olisi mahdollisuus pitää vapaata, syyllisyyden taakka ei anna periksi lähettää rakasta laitokseen. Itsestä huolehtiminen katoaa kauas taakse koska hoidettava on aina se tärkein. Monet hoitavat läheisiään ympärivuorokautisesti oman terveytensä kustannuksella.
Mikä on omaishoitajien arvostus? Päättäjät tietävät omaishoidon inhimillisen ja kansantaloudellisen merkityksen, mutta se ei näy omaishoitajien palkkioissa, tukemisessa eikä edes lakisääteisten vapaiden pitämisessä. THL:n Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024-selvityksessä sopimuksen tehneistä omaishoitajista 60 prosentilla oli lakisääteisiä vapaita pitämättä. Työikäiset saavat kuukaudessa 8 vapaapäivää keskimäärin kuukauden töistä. Työtunnit on kirjattu kirjoihin ja kansiin. Omaishoitajat tekevät työtä 24/7 kolmella vapaapäivällä kuukaudessa. Joskus jopa vuosia ilman vapaapäiviä. Koska omaishoitajien vapaat ovat lakisääteisiä niin kuka on vastuussa lain noudattamatta jättämisestä?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on laskenut, että hyvinvointialueilla aikuisten omaishoidettavien hoitoon kuluu noin 418 miljoonaa euroa vuodessa. Jos omaishoitajaa ei ole ja hyvinvointialueen on järjestettävä hoito, hoidon kustannukset olisivat 1,25 miljardia euroa vuodessa. Omaishoito siis säästää yhteiskunnalle yli 800 miljoona euroa vuodessa. Eikö tässä ole jo arvostamisen aihetta yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna?
Paras tapa arvostaa on nostaa palkkiota, antaa se pieni palkkio valtavasta ja arvokkaasta työstä verovapaasti. Turvata omaishoitajien hyvinvointi, tarjoamalla tukipalveluita helpottamaan arkea sekä auttaa muuttuvissa elämäntilanteissa. Lisätä omaishoitajien vapaapäiviä ja auttaa heitä jaksamaan. Kaikki tämä enenevässä määrin.
Vuonna 2030 Keski-Suomessa on 30% enemmän +75-vuotiaita ja joka vuosi eläköityy noin 60 hoitajaa. Yhtälö on mahdoton! Ilman omaishoitajia emme yksinkertaisesti pärjää. Omaishoitajuus on tehtävä houkuttelevaksi, taloudellisesti järkeväksi jotta omaishoitajat pärjäävät hoidettavan kanssa taloudellisesti.
Eräs omaishoitaja kiteyttää roolinsa omaishoitajana seuraavasti: Minusta vanhasta ja sairaasta vaimoihmisestä löytyy lääkäri, sairaanhoitaja, farmaseutti, lähihoitaja, pyykkäri, siivooja, vaimo, keittäjä, ulkoiluttaja, ostoskärry ym. Ihminenkin yritän sinulle olla.
Kaiken tämän lisäksi tunteissa on mukana koko eletty elämä pelkoineen, unelmineen ja nykyhetki karuine todellisuuksineen.
Siis valtavasti enemmän arvostusta omaishoitajille, ilman heitä emme pärjää nyt emmekä tulevaisuudessa.
Kati Somiska
Sairaanhoitaja, yrittäjä
