24.01.2018
Maakuntiemme syrjäseutujen hammashuoltopalveluiden kriisi on tosiasia. Tilastokeskuksen ja Hammaslääkäriliiton jäsenrekisteritiedot lokakuulta 2017 todistavat, kuinka epätasaisesti hammaslääkärit ja erikoishammaslääkärit ovat sijoittuneet maassamme. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on yhtä hammaslääkäriä kohti on 2043 asukasta, kun vertailussa suhdeluku Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla on vähän yli 1000 asukasta hammaslääkäriä kohden. Maakuntien sisällä voimavarat ovat keskittyneet keskuskaupunkeihin. Paras erikoishammaslääkäritilanne on ammattiin kouluttavissa yliopistokaupungeissa.
Ammatillisten voimavarojen vähäisyyttä pahentaa reuna-alueiden väestön ikärakenne ja siitä johtuva suurempi hoidon tarve.
Maaseudun hammashuoltopalvelut ovat valtaosin julkisen sektorin varassa. Nykyinen akuutti kriisi palveluissa johtuu ennen muuta siitä, että avoimia terveyskeskushammaslääkäreiden virkoja ei ole saatu täytetyiksi. Tilanteen korjaamisen edellyttääkin seuraavia järeitä toimenpiteitä:
- Hammaslääkärien ja suuhygienistien palkkausjärjestelmien tulee palvella heikoimmassa asemassa olevia seutukuntia.
- Asiakassetelin käyttö on suunniteltava huolella siellä, missä yksityisiä palveluja on saatavilla.
- Hyvät asiakaslähtöiset hoitokäytännöt pitää vakiinnuttaa. Hammashoidossa pelkän välttämättömän ensiavun antaminen ei riitä, vaan vähimmäisvaatimuksena on oltava hoidon kohteena olevan hampaan valmiiksi hoitaminen.
- Valtionavuissa on huomioitava väestön suunterveydentila nykyistä paremmin.
- Suunterveydenhuollon johtamisjärjestelmää on kehitettävä niin, että hammashuoltoon saadaan pysyvää ja motivoitunutta henkilökuntaa.
Näillä toimenpiteillä voitaisiin Suomessa yltää samaan hyvään suunterveydenhoidon tilanteeseen, joka vallitsi 1900-luvun lopulla.
Marjaleena Ilmakangas
Kirjoittaja on Lieksan Kokoomusnaisten jäsen.
